Liki viiden vuoden filosofianopintojen aikana olen kysynyt itseltäni "muutamaan" otteeseen alan mielekkyydestä ja hyödystä. Epäily on pysynyt, syyt ovat vaihdelleet. Saako tästä rahaa? Kuunteleeko kukaan koskaan minua? Maailmassa on kärsimystä, auttaako tämä sitä mitenkään? Haluaisin tehdä hyvää, hukkaanko vain aikaani miettimällä Heideggeria? Kumpi on hyödyllisempää, tai ehkä pitäisi sanoa elämän kannalta relevantimpaa, normatiivisuudesta pidättäytyvä kuvaileva filosofia vai pikkutarkasti ongelmiin paneutuva, mutta yksinkertaistuksia tekevä normatiivinen filosofia?